Aamupäivällä Aida tuli hetkeksi hoitoon ja Konsta tuli myös tervehtimään. Lintuja ei meillä ollut pennuille näyttää, mutta muuten pidettiin lystiä ts. juostiin kakaroiden perässä kun ne ryökäleet innostuivat laajan kentän tuomista karkumahdollisuuksista. Korvat kiinni ja eikun menoksi ja immeiset perään juoksemaan ja huutelemaan! Nojoo, koulutuksen aloittaminen aikuisten oikeesti olisi kyllä nyt viimeistään paikallaan tuolle kolmikolle...

Joitain kuveja tuli näpsittyä taas RyhmäRämästä. Jollain on nameja tarjolla.

Aidaa koitetaan seisottaa nätisti...

Mutta lopputulos on: "Kiitti namista, mulle riitti misseilyt!"

Mussukka, sähköjänis.

No, eiku...

Ee... Koita nyt olla paikallas, edes hetken, vaikka noin.

Sakemannivenytys?

Konsta, suloinen lullukka

Välillä synkkyyn!!

Ja sitten tämä kylki, kyllä on hieno poika, vaikkei paikallaan pysy tämäkään...

Summasummarum. Mistä tulee ne koiranpennut, jotka osaa poseerata kameralle jo pienestä pitäen, joista saa upeita seisotuskuvia kaikki jalat kohdallaan ja nätisti? Ei meiltä ainakaan!! Rudikin näyttelytreeneistä ja käynneistä huolimatta hössöttää ja töhöttää kehässä, siitä ei hillittyä, paikallaan seisovaa esiintyjää saa ikinä (ainakaan minun hermoilla...) Mutta olkoon, jos ei tällä iloisella hössöasenteella pärjää näyttelyissä muuten nätti koira niin se on arvostelijassa vika. Nii kerta.