Eppu sai AVO2 tuloksen mejästä heinäkuun 15. päivä, hienoa! Nousujohteista. Samassa kokeessa Rudi teki 'rudit'; "emmää mistää mittää tiiä, tuolla se jälki menee mutta täällä on hauskempaa". Kolme hukkaa ja AVONOLLA. Harmi kun treeneissä ei ole päässyt näihin ihmerudituksiin puuttumaan. Nyt ollaan taas treenattu ja vielä yksi tai ehkä jopa kaksi jälkeä mennään ennen 12.8. olevaa koetta. Paljon harjoitusjälkiä, että saa Rudille 'rudiinia' jäljestykseen ja jonkun kerran olen päässyt puuttumaan herran omiin huvituksiin.
Eppu oli myös Kuopion näyttelyssä saaden AVO EH1 ja se siitä.
Omalla porukalla eipä vois vähempää kiinnostaa näyttelyissä käyminen tällä hetkellä :D Ehkä me Jyväskylään mennään Rudin kanssa.
Viime viikonloppuna käytiin korkkaamassa Tepon kanssa NOMEn alokasluokka ja kauhea hinku jäi kokeisiin. Ehkä onneksi tälle syksylle ei ole sellaisia kokeita, mihin päästäisiin, muuten olisin jo ilmoittanut.
Teppo sai siis ALONOLLAN (meillä on nollatasontarkastusvuosi, paitsi se NOU1 on mukava pikkupoikkeus). Poika oli hiukka ihmeissään koko tapahtumasta, osasyynä ja varmasti suurimpana syynä oli väsymys. Edellisenä päivänä matkustettiin kuumassa autossa Sarkun ja Itun luokse, siellä se temusi Sarkun kroatianpaimenkoira Pimpon kanssa puolille öin, ei kyennyt nukkumaan kunnolla vieraassa paikassa.
Jo ennen omaa starttia Teppo tuntui savolaiselle muikulle, tuntui lipsuvan käsistä, en saanut kunnon kontaktia ja virta oli vähissä. (Savolaisella muikulla sitä virtaa taitaa kuitenkin olla)
Mutta silti olen tyytyväinen suoritukseen.
Plussia!: Hakuruutu oli ok, jaksoi etsiä mukavasti, vaikka olikin pää pyörällä.
Ohjauksessa toisella lähetyksellä lähti oikeaan suuntaan, sitten mulla loppui keinot pysäyttämiseen ja ohjaukseen ja Teepo haki häiriöksi laitetun fasaanin. Mutta siitä monta plussaa; eipä ole poika ennen fasua nähnyt ja silti se toi sen, oih miten hienoa!
Ohjauksen jälkeen uudelleen hakuun ja toi kanin, siitäkin plussaa, kun ei meillä ole ennen ollut hakuruudussa kania.
Markkeerauksissa se oli 'pihalla', ensimmäisen toi vatkattuaan ensin rannassa lähtöpaikkaa, toista kohti lähti, unohti ja sai vainun hakuruudusta ja toi sieltä sitten lokin.
Innokas hakukoira :)
Laukauksissa oli levoton, mutta pysyi kuitenkin käsissä. Samoin markkeerausheitoissa meinasi mennä ennenaikojaan, mutta sain pysäytettyä.
Virran puutteesta ja epävarmuudesta kertoi myös palautukset, tiputti kaikki jalkoihin. Normaalivireessä runttaa syliin *ai*...
Kannatti lähteä. Saatiin kokemusta ja nyt tiedetään mitä treenaillaan ensi kesää varten.
Seuraavat koitokset on siis Rudin mejäkoe tulevana viikonloppuna ja sitten alkaa molempien poikien treenaus Savon Nuuskujen ja Tollerikerhon mestaruustokoon. Jännää!
Muusta elämästä lyhyesti: aloitan tulevana maanantaina uuden työn ja tuskin maltan odottaa että pääsen aloittamaan! Jee! Välillä itseänikin ihmetyttää, miten aion jaksaa työn, pienten lasten ja koirien kanssa, mutta uskon että nämä kaikki tasapainottaa toisiaan. Eipähän lopu tekeminen kesken ja intoa piisaa!
Kommentit