Joskus sitä toivoo, että olisi edes muutama päivä ettei tapahtuisi mitään. Tänään toivoin, mutta toive ei toteutunut. Taaskaan. Ei käy elämä tylsäksi.
Ruotsissa käytiin hakemassa Rudin näköisiä arvosteluja kolmesta näyttelystä, kaksi erikoisnäyttelyä ja pääasiana Maailman Voittaja. Maailman voittajia meistä ei sentään tullut, mutta sillä asenteella jatketaan kuitenkin ;-).
Tuloksina siis erikoisnäyttelyistä KÄY ERI KÄK2 kertaa kaksi, tuli mieleen jo että ollaanko ikuisia kakkosia, mutta ei sentään; Maailman Voittajissa KÄY ERI KÄK3, joten kolmas sija on myös mahdollinen. Erkkareissa kisattiin myös varasertistä molemmilla kerroilla, mutta eipä onnistanut, toisaalta, mitä niillä tekisikään?
Matka meni siis oikein mukavasti, tuumattiin vaan Outin kanssa että aina saa kun tarpeeksi jaksaa höpöttää ihan mitä kieltä tahansa ja vaikka sekaisin ja tietöiden takia julmetun pitkät kiertotiet eivät olekaan huono vaihtoehto tutustua maahan. Upeita maisemia Ruotsin maaseudulla! Ja ne kesäiset tuoksut! 'Nuuh', 'ooh' ja 'kato, miten ihana talo!' olivat sen 40km maaseutureitillä yleisimmät äänet. Kannattaa poiketa nelostieltä, jos haluaa nähdä Maisemia.
Menneenä viikonloppuna oli meillä Karttulassa sitten toisenlainen koitos. Savon Nuuskujen Mejä kokeet uusissa maastoissa ja Teppo pääsi kisaamaan.
Eniten jännitystä aiheutti maastot, mitä tuomarit niistä sanovat, mutta enimmäkseen olivat tyytyväisiä; tyypillistä suomalaista metsää, osittain jopa puistoa. Tulosten puolesta myös kaikki hyväksyimme uuden paikan, nimittäin kokeeseen osallistui 19 koiraa, joiden tuloksina ainakin 11xykkönen, 3xkakkonen ja yksi kolmonen, muutama nolla. Tarkkaan muistan vain nuo ykkösten määrän...
Tepon kanssa oltiin metsässä Häyrisen Veli-Matin ja Venäläisen Sepon kanssa hyvin tuloksin. Kyllä kelpaa 'ruohosen veljesten' kanssa metsää tarpoa, tuloksena nimittäin AVO1 ja 46p. sijoituksena avoimen luokan toinen. Eikä kakkossija harmita pätkääkään tässä tapauksessa, nimittäin paremmaksi avoimessa luokassa pisti sukulaistolleri, Tepon siskopuoli Hulivilin My Happiness eli Häyristen Essi, AVO1 ja 49p.
Joten eiköhän ensi vuonna kisata niissä maastoissa uudelleen! Pienin maastomuutoksin tosin.
Tästä viikonlopusta melkein selvisin ilman migreeniä, mutta taatusti se tulee jossain vaiheessa ja näin kävi heti kun pääsin kotiin kahdeksan jälkeen. Seuraava maanantaiaamupäiväkin meni harakoille, mutta puolenpäivän jälkeen aloin elolle virota.
Illalla oli tosielämän jännitystä ja äksöniä, kun Jere äitinkulta napsautti levyn päälle vähän ennen nukkumaan menoa. Tottakai levyllä oli meikkipussi ja hetken rauhoituttuamme alkoi palohälyttimet huutaa.
Ensimmäisenä tietysti tuli mieleen, että s****a pitikö noiden nyt hajota kun lapset on nukkumaan menossa vai naapuriko käryyttää makkaraa, mutta oven avattua karu totuus paljastui; olohuoneessa oli synkkä savu. Nopea katsaus keittiöön ja siellähän oli korkeat liekit liedellä. Ensimmäisenä käteen osui pyyhe, millä huitaista edes osa palavasta materiaalista lattialle ja seuraava ajatus oli aihelvettikäsipaloinytsammutuspeiteeteisestä ja peitteen kanssa ensin lattialle ja sitten liedelle. Sammuihan ne.
Jalat ja kädet tärisi hetken, mutta vain hetken kun tuli mieleen lapset ja elukat. Lapset huusivat kauhuissaan sängyllä, makuuhuoneessa ei juuri savua ollut. Teppo pois sängyn alta Rudin kanssa samaan huoneeseen, lapset pihalle peittojen kanssa istumaan pois savusta ja nopea tarkistus pikkueläimille, että kaikki ovat hengissä savusta huolimatta. Ovet kiinni makkareihin ja muualta ulko-ovet ja ikkunat auki.
Iskä haki pienet mummolaan yöksi, ensin näytettiin kotia ettei mitään vaaraa enää ollut, savua ja kitkua vain. Eipä siellä ilman märkää pyyhettä kasvojen edessä voinut liikkua, sen verran myrkyllistä savua oli. Kaapistot menee nokipinttymien vuoksi uusiksi, liesituuletin myös, mutta liedestä tulee ehkä vielä taltan ja vasaran kanssa käyttökelpoinen...
Siis mitä tästä opimme: Lukollinen liesi kannattaa hankkia! Siis sellainen lapsilukollinen, mistä ei saa levyjä päälle ilman vippaskonsteja. On hyvä olemassa vaikkei lapsiakaan olisi, lemmikitkin keksii vaikka mitä tekemistä liesien kanssa.
Pitäkää palovaroittimet kunnossa, uskokaa niitä jos ne huutaa. Sammutuspeite on älyttömän kätevä, se kannattaa hankkia myös, vaikka sammuttimen seuraksi. Sammutinta ei välttämättä paniikissa osaakaan käyttää, joten peitteellä on hyvä aloittaa pienten palojen sammutus.
Kotivakuutus on myös paikallaan, uskon että nämä vahingot menee siihen.
Vain nopeat elävät, tässäkin tapauksessa jos olisin jäänyt 112seen soittamaan, olisi kämppä tuhkana.
Soitin kyllä myöhemmin, saadakseni jonkun tarkistamaan vauriot. Pyysin vain yhtä miestä, ettei koko kalusto änkeä pihaan aiheuttamaan naapurustossa hämmennystä....
Palaneen muovinhitujen ja käryn keskeltä Hyvää Yötä (pitäkää ne palovaroittimet kunnossa...sammutuspeite...kotivakuutus...tosissaan, näin voi käydä kelle vaan)
terveisin Kissakuusen VPK, yhden naisen palokunta, alkusammutukseen erikoistunut yksikkö ilman erityistä koulutusta alalle.
Kommentit