Nimittäin pentukuumeessa!!!
Siis voi ei, pitääkö mun sittenkin jättää kotiin yksi tytöistä, se on niin huippuihana. Kaikki ominaisuudet siinä miellyttää, koko paketti.
Pitääkö luottaa intuitioon ja ottaa hetkestä kiinni, harmittaako, jos en jätä sitä kotiin, entä jos seuraavassa pentueessa ei olekaan sellaista joka kolahtaa näin kovaa? Entä jos on?
Miten neljän koiran jaksaa? Yksi on jo vanhus, pari ns. hyvässä iässä, toimintavuosia on edessäpäin vielä monta ja molemmista on moneen menoon.
Mutta kun se tyty on niin huippu, eikö se voisi jäädä kotiin...? Parhaat valinnat olen tehnyt intuitioon luottamalla ja vaikka hetki pennunottoon ei ole ollut paras, niin parhaita ne pennut on olleet...

Tänään pennut pääsivät tutustumaan ensimmäistä kertaa linnun siipiin ja ei voi kun ihmetellä. Nenät kääntyivät heti kohti siipiä, yksitellen tai pareina toin pennut olohuoneeseen. Ja kiinnostus oli kova! Osa porukasta lähti kuljettamaan ympäri huonetta. Yksikään ei vierastanut, eikä ujostellut, kaikilla suurinpiirtein yhtä kova kiinnostus, viretilasta riippuen. Jokainen oli innoissaan siivestä, varsinkin kunnolla herättyään.
Pelkästään riistasta kiinnostuneisuus ei siis auta valitsemaan pentua tällä hetkellä, vaikka sitä pidettiin viimeisenä 'oljenkortena' valinnanvaikeudessa.

Kivijärven Hannalta sain jotain mikä todella lämmitti mieltä ja jota arvostan kovasti.
Se oli paita, missä on Rudin kuva, missä se juoksee dami suussa ja alla on teksti
Jadored's
Tollers with attitude. Mukana oli kortti, jossa oli teksti:

ASENNEKASVATTAJALLE
Mistä on pienet jadoredsit tehty? Mistä on pienet jadoredsit tehty?
Sitkeydestä, rohkeudesta,
itsenäisyydestä ja rakkaudesta;
Niistä on pienet jadoredsit tehty!

Millä on pienet jadoredsit tehty? Millä on pienet jadoredsit tehty?
Hellyydellä, huolenpidolla,
hyvillä hermoilla ja huumorilla;
Niillä on pienet jadoredsit tehty!

Kiitos Hanna! Tätä paitaa tulee tollerikansa näkemään päälläni monta kertaa!