Mennyt vuorokausi on ollut aika hurja ja draamaattinen. Ei sinänsä mitään hätää, kaikki ovat toistaiseksi hengissä, mutta miten pitkään.
Eilen illalla Itun voinnissa tapahtui dramaattisen nopea muutos. Alkuilta meni rauhallisesti, kaikki pennut ja emä makoilivat kaikessa rauhassa ja ajattelin, että tämä on sitä parasta aikaa pentujen hoidossa; hiljaista ja rauhallista maidontuoksua.
Puoli yhdentoista aikoihin käyttäessäni Itua iltapissalla ja pesulla, tunsin Itun olevan kovin lämmin. Ulkona kävi, mutta askel horjahteli, pesulla ollessa tärisi kuin horkassa ja lyyhistyi, vesikupilla joi ahneesti maaten. Apua, kaikki ei ole nyt hyvin! Mittasin Itun lämmön ja se näytti 40.6 astetta! Itu vain hoiti kuumeisena vauvojaan, mikä uhrautuvuus, snif. Miten itselläni sujuisi vauvan hoito moisessa kuumeessa, ei mitenkään...
Soitin päivystävälle (ensin tietysti Sarkulle...) ja puoli kahdentoista aikoihin olimme eläinlääkärillä. Perille päästyä kuume oli vielä noussut, 40.8! Ultrattiin ja kohdussa oli vielä jälkeisiä. Sai antibioottia suoneen ja kuuri mukaan, oksitosiinia pistoksen ja kuuri mukaan, kipulääkettä piikkinä ja mukaan ja varmuuden vuoksi vielä kalkkipiikin suoneen, Itu kun ei ole perjantain jälkeen juuri syönyt mitään, joten kalkkikramppikin on vaarana.
Kotiin päästyä kipulääke oli vaikuttanut ja autosta hyppäsi entinen Itu, on muuten normaalipainossaan nyt.
Aamulla Itulla oli kaikki hyvin, reippaana kävi pisulla ja pesulla, kohtu näytti tyhjentyneen mukavasti muutaman tunnin aikana alusista ja pyllykarvoista päätellen. Ruokakin maistui vähäsen. Uutta oksitosiinipiikkiä nahan alle ja aamutouhuihin, emo voi toistaiseksi hyvin, mutta ankaran tarkkailun alla! Kohtutulehdus on usein kuolettava, jos oireiden pahenemista ei huomata ajoissa!

Aloittelin aamupullotukset pienille ja yhdelle pennuista ei maistunut mitenkään, ei halunnut emon tissillekään ja vain vinisi. Pullotusten jälkeen otin tyypin tarkempaan tutkimukseen ja kas, napa on tulehtunut! Ei siinä mitään, pesin navan lämpimällä vedellä ja laitoin peitteen, soitin jälleen päivystävälle ja ei muuta kuin uusi reissu, nyt valoisaan aikaan. Pieni sai myös antibioottikuurin ja kipulääkettä, kotona jo ruokakin maistui. Paino oli pysynyt eilisestä samana, mikä on tietysti hyvä, vaikka saisihan se nousta. Ajoissa oltiin lääkärissä, ei ollut tulehdus ehtinyt syvemmälle ja pienellä on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Pentu on saanut tulehduksen todennäköisesti emon kohtueritteistä, mitä yön aikana on valunut, silkkaa bakteerimössöä, yök.
Vaarana napatulehduksissa on vatsakalvon tulehdus ja on tottakai tarttuva tauti, koko pentue on navastaan vaarassa nyt kun tyngät alkavat irtoilla. Napatulehduksen oireena on vinisevä, tyytymätön pentu, navan ympärystä punoittaa, mahdollinen napatynkä on vaalea ja kostean näköinen ja haju on yök!
Nyt pestään kerran pari päivässä koko porukan navat siihen asti että kaikilla näyttää hyvältä, tällä tulehtuneella pidetään lappua päällä, ettei tartuta muita ja ettei napa hankaudu enempää kun ryömii pitkin poikin. Antibioottia annetaan kaksi kertaa päivässä huimat 0,15ml nestemäisenä.
Paitsi ettei se nyt ryömi minnekään. Nyt se nukkuu mun sylissä, villapaidan mutkassa. Saa vierihoitoa, kun väsyneenä vinisi laatikossa. Rankka päivä pienellä; lääkärikäynti kiukutti, mutta sitten pääsi apteekkiin söpistelemään ja hurmaamaan parit farmaseutit. Kaupassakin käytiin nopsaan, mutta mahani kohdalta kuuluva vininä taisi mennä ilmavaivojen piikkiin, niin kummastuneita katseita välillä keräsin :D

Huolestuttaa pienokaisen tila, ehtiikö antibiootti vaikuttaa ennenkuin vaiva pahenee? Ei sillä etteikö mulla töitä riittäisi jos tämä menehtyy, mutta kun mä nyt oon tämmönen tunteilija! Ne on kaikki mun vauvoja...
Kuvia saatte vieläkin odotella, me otetaan porukalla tirsat nyt ja kerätään voimia illan hommiin. Onneksi Sarkku tulee huomenna vahtimaan Itua ja pentuja, jakamaan tätä huolta...