Vihdoinkin Rudi näytti miten se koira taipuu, lähes täydellinen suoritus, sanoisin ysi kouluarvosanoilla! Tänään käytiin siis Laukaassa taipumuskokeessa ja tuomarina oli Vesa Hietikko. Viisi vuotta sitten kävin Pupan kanssa valioitumassa samassa paikassa samalla tuomarilla, eikä turha reissu ollut nytkään.
Vesityö alkoi tavalliseen Rudin tapaan ilman mitään kummallisuuksia, ei muuta kuin jortsuun kahden metrin loikalla ja lokit talteen.
Hakuruutu alkoikin sitten hieman viimekertaista jännittävämmin, paikalla oli koe kahtena päivänä peräkkäin ja me olimme kolmanneksi viimeisiä, joten arvata saattaa oliko siellä muiden pissejä, joihin voisi Rudin työskentely takertua...
Aluksi Rudi takertui merkkauksiin, teki pari laajaa kaarrosta hakualueella ja näytti siltä että köhköh, ei kone käynnisty... Viimein tuli sitten markkeerausvarikselle ja hups, mikä lie Rudin päässä naksahtanut, mutta vaakun päällä piti yrittää pyöriä. Koe olisi vanhoilla säännöillä loppunut tähän, mutta uusilla säännöillä ei. Nimittäin jos koira kuitenkin ottaa ja tuo ilman muita mutinoita pyörimänsä variksen (joka ei ollut rikki), saa uusilla säännöillä jatkaa. Pikkuisen oli sydämen tykytyksiä tuossa kohtaa, mutta nollasin pääni ja uudella asenteella laitoin Rudin hakuruutuun.
Ilmeisesti Rudilla on dieselkone ainakin tänään? Kone käynnistyi ja sieltä se sitten kipitti vielä neljä varista kattaen koko alueen, ensimmäiset toi lähempää ja pari kauempaa. Se riitti, eipähän sinne jäänyt kuin yksi.
Otteet variksista oli hyvät ja palautukset myös.

Sitten eikun jännittämään jälkeä. Vatsaan koski todella kovaa, piti välillä olla kaksinkerroin odotellessa. Valmistelin Rudin syöttämällä sille yhden leivän ja vähän lettua (ettei kanilta mene korvat nälän takia). Rudi oli rento ja meillä oli oikein mukavaa, tehtiin höpötystokoa ja härnättiin toisiamme tönimällä :D .

Jäljelle lähtiessä kierrokset olivat sopivalla tasolla meillä molemmilla, ei hirveää hötkyilyä ja kohtuu rennosti Rudi tuli jäljen alkuun. Sanoin sille, että Saat lettua jos tuot sen kanin mulle reippaasti, silittelin ja rauhoitin. Sitten vain koira irti ja hommiin ja sinne singahti, juoksi kanin ohi ja ehdin jo pillittää koiraa takaisin mutta sepä teki omat ratkaisunsa, palasi kanille ja riemuhuutojeni kannustama toi kanin vauhdilla yleisön joukkoon ja lopulta käteeni. Yleisökin eli huudoissa mukana :D Rudi sai lettua.

Siinä se. On se helppoa silloin kun kaikki palikat osuu kohdalleen. Ja mikä fiilis siitä tulee kun näkee miten mielellään koira tekee töitä, juuri niitä töitä, mihin se on jalostettu!

Oma poika on nyt siis Suomen Muotovalio, virtuaaliskumppaa tarjolla, ehkä ensi vuoden tollerileirillä ihan oikeaakin ;)
Rudin sivulla koeselostus. Mukavaa luettavaa :)