Koira jota mun ei pitänyt ottaa.
Reilu yhdeksän vuotta sitten menin muuten vain katsomaan Kakon Päivillä syntynyttä pentuetta, mun ei pitänyt siinä vaiheessa ottaa koiraa ollenkaan, eikä edes siitä pentueesta.
Kuinkas sitten kävikään. Viisi minuuttia pentulaatikon äärellä ja sanoin Päiville että Tuota et myy muille, se on mun koira. Jostain syystä se kyseinen pentu vain tuntui siltä että se on mun. Vaikka pennut olivat hyvin samanlaisia, tunnistin tuon pennun aina. Sit kun se tykkäs vielä variksistakin niin kovasti niin se vain vahvisti tunnetta.
Päivääkään en ole katunut :)
Kiitos Rilla näistä vuosista ja toivon näitä monta lisää.
Kommentit