Hieman tuskanhikeä pukkasi otsalle perjantaina, kun Heli soitti ilmoittaakseen että mahduttiin Ralphin kanssa kokeeseen. Ei nimittäin oltu treenattu juuri ollenkaan... Tiesin että Ralph on hyvä jäljestäjä ja innostuu veren hajusta, haluaa seurata sitä, mutta että vieraassa metsässä, todennäköisesti erilaisessa maastossa mihin on tottunut ja voi hiisi, eihän sillä ole pidetty edes pitkää liinaa perässä.

Nojoo, asenteella 'Lahjattomat treenaa' lähdettiin kuitenkin, lauantaina oli jälkientekoa hyvässä seurassa (Kiitos Minna ja Toni, me ollaan kyllä voittamaton jälkientekotrio!) hieman koleassa, mutta aurinkoisessa säässä ja sunnuntaina itse koe.

Ihanpa siinä kotimatkalla lauantaina tuli mieleen, ettei Ralph ole kuullut ainuttakaan haulikonlaukausta elämässään ja hieman tuskaisempi hikipisara tirahti otsalle. Voi ei, olen mennyt ennenkin huonolla valmistautumisella kokeeseen, mutta tämä veti kyllä pohjat! Nuori koira vielä, mitkähän traumat se vielä saa, hohhoijjaa että se siitä. Tavoitteeksi asetin että kunhan kaadolle jotenkuten päästään.

Sunnuntai aamu koitti, en ollut juuri nukkunut edellisenä yönä, vaikkei erityisesti jännittänytkään. Eniten taisin jännittää aikaista herätystä ja kyttäsin kelloa koko yön.

Ralph oli reipas oma itsensä koepaikalla ja olin siksikin jännittämättä, antaa tulla mitä tulee, nytpähän se tosiaan nähdään mihin tuosta koirasta on jäljellä, hehhee. Ei tulostavoitteita, koska voisimme pompata ulos jo heti alkuunsa, laukauksensietotestissä.

Mutta ei hätää. Jätin Ralphin narussaan puuhun ja kun pamahti, Ralph vain hätkähti hieman, katsoi ampujaa ja yritti taas mamin perään. Ei muutosta käyttäytymisestä jälkeenkäänpäin, joten kyllä se laukausvarma on.

Sainkin sitten odotella omaa vuoroa koko aamupäivän, toiseksi viimeisenä jäljellä olin itse oppaana ja arpaonni koitteli meitä päivän viimeisellä jäljellä. Että *ihan niin paljon jännitin koetta ja kaikkea* että nukahdin odotellessani omaa opastusvuoroa, heräsin kun kuorsasin auton etupenkillä..

Opastus ok, vähän on talviterässä vielä juttuja, mutta kaadolle löysi koira, ohjaaja, tuomari ja minä, että eiköhän kelvanne.

Ralph oli totutellut leveään kaulapantaan jopa kaksi päivää ja nyt vielä piti laittaa pitkä liina perään, onneksi tuomari kirjoitti edellistä jälkeä jonkun aikaa. Ei Rafu ollut liinastakaan kovin näreissään.

Alkumakauksella Ralph haisteli innoissaan ja yhdessä mentiin se kymmenen metriä minkä saa ohjata. Tuomari oppaan kanssa jäi jälkeen ja kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes he lähtivät liikkeelle. Ojalle tultaessa Ralph ihmetteli vähän aikaa jäljen suuntaa, tajusi takanatulijat ja jäi oikein istumaan ja tuijottamaan että mitä nää täällä tekee? Hetken aikaa odoteltiin ja lähti liikkeelle juuri kun ajattelin että nyt tää loppuu varmaan tähän. Taas mentiin hetken matkaa, Ralph poikkesi jäljeltä ja jäi taas ihmettelemään ja unohti mitä oli tekemässä, haahuili ja ihmetteli. Jälkeä ei löytynyt ja hukkahan siitä tuli.

Nyt mentiinkin sitten kovaa vauhtia hetken aikaa eteenpäin, kun tuli muka risukkoa vastaan ylämäessä ja taas Ralph jäi ihmettelemään (tekosyy?) takanatulijoita. En jäänyt pitkäksi aikaa itse enää ihmettelemään, sanoin tuomarille, että onpas puurtavaa, olisko hukan paikka ja tuomari oli kyllä samaa mieltä. Halusin Ralphille hyvää jäljestystä ja 'näppituntuma' sanoi, että nyt koira tarvitsee pientä kannustusta, ihan sama mikä tulos sieltä loppujenlopuksi tulee. Ohjasin Ralphin jälleen kerran ja siitähän se sitten lähti.

Kulmalle tultiin mallikkaasti, Ralph merkkasi sen hyvin, jatkot löytyi ja taas mentiin. Puolessa välissä matkaa piti jäädä ihmettelemään taas puskan sisään katoavaa jälkeä ja pisutauko oli Rafulla siinä paikallaan. Piiitkät pissat päästettyään tuumasi ihan itse, että tästähän sitä mennään ja näin tultiin toiselle kulmalle jonka merkkasi hyvin jälleen. Viimeisellä suoralla Ralphilla oli suorastaan hirmuinen vauhti päällä (alamäkeen), annoin mennä ja ajattelin samalla, että kyllä tuomari huomauttaa ja sitäpaitsi ihan sama, koiralle pitää saada hyvä fiilis tästä. Loppujen lopuksi herra hienohelmaa ei siinä jäljestysinnossa enää haitannu puskat eikä mitkään, poika pisteli jälkeä nenäänsä ja näin tultiin kaadolle asti, jonne pysähtyi ihmettelemään.

Lopputuloksena AVO3 28pistettä ja erittäin tyytyväinen emäntä On mulla tässä aika hieno jälkikoira!

Ihanan jälkitarkka ja vauhdikas pieneksi koiraksi.

Ikää Ralphilla tuona päivänä 9kk ja 6pv, mitä siitä vielä tuleekaan jos vain osataan oikeita asioita harjoitella (tai jättää harjoittelematta...)