Eikä syyttä!

Rilla on potenut vatsavaivoja säännöllisen epäsäännöllisesti, ollut kipeän oloinen välillä ja välillä ei mitään oireita, vaan reipasta leikkiä ja huisketta. Vatsavaivoina ollut oksentelua ja mitä ilmeisimmin, nyt jälkikäteen ajatellen, närästystä. Kakki on ollut tervettä ja niin poispäin...

Yleensä suhtaudun koiran oksenteluun olkaa kohauttamalla, koirat nyt vaan joskus oksentaa, ne syö ulkona jotain ja se pitää saada pois vatsasta. Rilla on aina ollut herkkä oksentamaan, kerran aiemmin se on saanut myös pitkän happosalpaajakuurin ja se kyllä auttoi. Nyt se taas yökkäili viikonlopun ajan vähän väliä, istui läähättämässä ja oli tuskainen välillä.

Oksentelun pahentumisesta on siis reilu kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa sitten maanantaina päästiin lääkäriin, otettiin verikoe ja katsottiin myös pissa. Verinäytteessä maksa-arvot vain aavistuksen koholla, muutamia kymmeniä vain, kun häiriötilassa ne on satoja yksiköitä. Kaikki muut olivat siis ok.

Rilla sai oksennuksen estolääkettä pariksi päiväksi ja Antepsinia, auttoivatkin sen viikon verran, minkä ajan suositeltiin niitä annettavan. Samalla vaihdettiin ruoka 'kultakimpaleisiin' eli maksavaivaisen koiran ruokaan.

Rillan oksentelu paheni taas ja ruokakaan ei enää maistunut kunnolla. Mentiin toiselle eläinlääkärille, koska meidän kunnan eläinlääkärillä ei ole kaikkia laitteita, millä tutkia.

Kauhunhetkiä, ensimmäisenä eläinlääkäri sanoo että kuulostaa kovasti addisonin taudilta ja kun rotukin on tuo niin se on erittäin todennäköistä.

Tähän väliin pieni sivukommentti. Miksi eläinlääkärillä on tuo käsitys, vaikka esim. itse olen törmännyt livenä vuosien varrella vain yhteen todella addisonia potevaan tolleriin? Samoin kerhon autoimmuunisairauslistalla on vain viisi todettua addison tapausta. Enimmäkseen sillä listalla on A/M potevia. Siis juu, tollereilla on paljon autoimmuunisairauksia, mutta onko addison todella niin yleinen?

Mutta jatkuu. Voi kauheeta, näinkö siinä sitten kävi, että meidän Rilla on potenut addisonia monta vuotta?!?

Vaan ei, ei sillä sitä ollutkaan, kun testit tehtiin. ONNEKSI!! Seuraavaksi otettiin haimakoe ja kun sekin näytti normaalia, niin laitetaan vaan suosiolla taas happosalpaajille vähäksi aikaa, samalla oksennuksen esto lääkitystä annetaan hyvä tovi, että ruokatorvi ehtii rauhoittua kunnolla.

Rillalla on vain herkkä ja ärtyvä masu, joka iän myötä vain herkistyy. Ei siitä muuten sairasta saa tutkimallakaan.

Vanhalla koiralla voi olla kaikenlaista kremppaa sisäelimissä, eikä ne kaikki vaivat ole automaattisesti autoimmuunisairauksia vaan myös iän tuomaa rappeumaa. Voi olla että Rillan maksakin on vähän väsynyt, se katsotaan tuossa kuun vaihteessa uudelleen (ja toivottavasti ei tarvitse noita älyttömän kalliita nappuloita sille syöttää...)

Muuten mummeli jaksaa hyvin, leikkii lelupossulla, eikä niiskuta ollenkaan, möykkää nuoremmilleen ja muistaa miten kerjätään ruokaa.

Ruputin kanssa käytiin Varkauden näyttelyssä taas ROPpeilemassa. Arvosteluun on kirjoitettu 'Still good condition', mikä tuntuu hassulta, eihän seitsemän vuotias koira voi olla vielä huonossa kunnossa? Rudikin on mieskoira parhaassa iässä! 'Mä olen vanttera voimapussi, kuin vanha kunnon Jukolan Jussi oooo-oon'!

Ryhmässä ei taaskaan menestystä, ne haluaa sinne niitä paikallaan jököttäviä posliinikoiria eikä mitään ulkonäyttelyn ja juoksuisten narttujen huumassa hörheltävää hössöä (jonka emäntä ei muistanut ottaa aurinkolaseja pois päästä kehässä, saattoi olla että ne häiritsi herkkää Rudia, kun ei näe mun silmiä...)

Naama ruskettui (paloi) mukavasti pandakarhuksi aurinkolasien jäljiltä, mukavaa seuraa ja oleilua (syömistä; makkaraa, pyttipannua, pehmiksiä, limpparia). Näyttelyt on ihan jees puuhaa, ei yksin siksi että menestystä tulee.

Pitäisi oikeasti keskittyä katsomaan koekalenteria myös, mutta kun näyttelyissä käynti on niin helppoa, kun ei tartte juurikaan treenailla, senkun siistii koiran ja menee.

Aida on meillä nyt hoidossa ja huhhuh... Miten tätä kestää sunnuntaihin asti? Neljä eri-ikäistä koiraa on ehdoton maksimi, viisi on liikaa, varsinkin kun kaksi nuorimmaista on samanikäistä.

Eilen käytiin pissiksien kanssa taipparitreeneissä ja kyl mun täytyy vaa kehua tuota Mussukkaa, sen kanssa on todella mukava puuhastella noutojuttuja! Aidakin toimi kuulema hyvin vaikka tilanteet ja tapahtumat olivat ihan uudet. Iippo on ihan omaa luokkaansa, siis hyvää luokkaa ja tytöt tulee hieman perässä tällä hetkellä. Noutajia ne on! Syksyllä taippareihin ja se on helppoa heinän tekoo se.