Meidän mummukoira täyttää tänään 10 vuotta. Tuntuu kyllä kummalliselta, eihän siitä niin kauaa ole kun ensimmäisen kerran katselin Rillaa pentulaatikossa Päivin luona. 'Tuo narttupentu on sitten minun, et myy sitä muille.'

Taisi mennä niin että Rilla valitsi minut, intensiivisellä katseellaan tuijotti ja hypnotisoi 'Minä olen sinun, minä olen sinun...'

Ei mun pitänyt silloin pentua ottaa ollenkaan, mutta viisi minuuttia pentujen luona riitti pyörtämään päätökseni.

Sitten onkin menoa ja meininkiä riittänyt, ensimmäisen mejäkokeen muistan helposti. Se oli itseasiassa silloin kun Rilla oli vasta alle 9kk ikäinen, silloin oli vielä epäselvää myös tuomareiden keskuudessa siitä mikä on alaikäraja mejäkokeessa, säännöt olivat vastikään muuttuneet.

Tollereiden mestaruuskokeessa Kaavilla vapautui yksi paikka avoimessa luokassa ja mehän tietysti osallistumaan, Rilla oli hyvä jäljestäjä jo pentuna.

Hienosti meni, taidettiin voittaa avoin luokka vai oltiinko toisia? Jokatapauksessa ykköstulos tuli. Rilla eteni jäljellä varovasti ja kuunnelleen metsää, oli se niin jännää. Jokaikinen pikkutippa piti haistella ja jokainen metri mentiin tarkasti.Tulos hylättiin myöhemmin Kennelliitossa, mutta ei se haitannut, varmistus Rillan jäljestystaidoista oli saatu.

Seuraavana keväänä osallistuttiin ensin pariin mejäkokeeseen, ensimmäisestä kokeesta tuli hyvä kakkonen, toisesta ykkönen. Välillä käytiin taippareissa, ja siellä Rilla hurmasi myös tuomarin sitkeydellään kanijäljellä. Kani-mokoma oli niin suuri, ettei Rilla-rimpula jaksanut sitä suussaan kantaa koko matkaa. Pienten puunrunkojen yli Rilla veti kanin pylly edellä. Tielle päästyään toi kanin suussaan loppumatkan.

Ja taippareista viikon päästä taas mejässä avo ykkönen ja siirto voittajaluokkaan. Sielä tuli monenlaista tulosta ja pari koetta onkin jääneet elävästi mieleen, mm. Juha Virekoski antoi Rillalle intiaaninimen Katsoo Valkoista Kiveä, karhun jälkien iloinen jäljestys ja Etumerkki ry:n mestaruuden eli Puukkokisan voitto.

Rilla teki jo nuorena selväksi, ettei näyttelyt kiinnosta, vasta myöhemmällä iällä sopiva asenne sinnekin löytyi ja Rilla tuli muotovalioksi kypsässä kahdeksan vuoden iässä.

Pari pentuetta Rilla sai ja onnekseni pennut pääsivät harrastaviin ja metsästäviin perheisiin rakastetuiksi perheenjäseniksi. Monilla on tuloksia eri lajeista ja joillakin on hyviä kokemuksia metsästyksestä.

Nykyään Rilla toimii pääasiallisena sängynaluskansan karkoittajana, poikien komentelijana ja kaikkien lemmikkinä. Kuulo on aikalailla mennyttä ja silmistä näkee että ikää on tullut. Harmaata karvaa naamassa on vain vähän.

Kuvia kymmenvuotiaasta tulossa pian, heti aamupalan jälkeen. Rilla saa tänään lahjaksi senioriruokaa ja ehkä pari puruluuta ja possunkorvaa. Meidän seniori on vielä syönyt ihan tavallista aikuisten koirien ruokaa, mutta jokohan sitä hyväksyisi senkin ajatuksen, että se on oikeasti seniori...

Hyvää huomenta Rilla, herätys! On syntymäpäiväsi!

Ulkoilemaan! Pysyisitkö paikallasi 'pentu'.

Meni jo! Kamera hidas, veteraani nopea, vain jälki jäi.

Ylväs kymppivee

Sisällä voi leikkiä myös, possujen kanssa vaikka.