On se kummallista tämä metsästys. Eilisiltana nähtiin kaksikymmentä eri sorsaa, joko liian kaukana tai muuten huonolla hollilla, eikä saatu mitään alas. Tänä iltana nähtiin yksi ainut ja se sitten saatiin alas. Loppuillan kyttäyksessä ainoat havainnot oli kuikat ja joutsenet, piisami rymysi vastarannan kaislikossa ja telkkä huuteli vähän etempänä. Mutta ei ainuttakaan sorsaa.

Niin, syksyn tavoitteeseen on siis päästy, molemmille pojille helpot ja 'sytyttävät' noudot. Teppohan on ihan kuumana kun metsästyskamppeita vedetään niskaan, Rudi taas ei juuri eroa hössötykseltään. Mutta passissa poikien erot punnitaan! Teppo hiimailee pitkin pusikoita, säntää laukauksesta haulikon osoittamaan suuntaan (joo, sitä malttia pitäs reenata) mutta Rudi istua napottaa vierellä kauniisti, ottaa pienet tirsat jalan juuressa ja pomppaa pienestäkin vihjeestä ylös, mutta vain ylös eikä sinkoa minnekään.

Tepon noutoja en nähnyt itse, mutta matka oli pitkä ja vettä ihan pirusti alla toisen linnun kohdalla. Ensimmäiselle Teppoakin piti hiukan opastaa, mutta sen jälkeen vain haulikon piipulla suuntaa ja sinne meni Teppo.

Rudin noudon pääsin ihan itse todistamaan. Olimme menossa tavalliselle passipaikalle, kierrettyämme ensin saaret ja todeten ettei järvellä liikahda siipikään. Jostain syystä mentiin passiin ihan hissunkissun ja kun vene hivuttautui rantaan, lähti se ainokainen sorsa saarten välistä aika läheltä. Sepolla oli maan mainioin ampumapaikka, kun ei ehtinyt vielä nousta veneestä ja haulikkokin sattui olemaan kädessä. Toisella laukauksella sorsa putosi salmen toiseen päähän ja jäi siipi pystyssä retkottamaan. Rudi oli tässä vaiheessa yhä tietämätön tilanteesta, olihan tähän asti ennenkin ammutta eikä mitään jännää ollut tapahtunut. Veneellä mentiin vähän lähemmäksi ja pikkuhiljaa Rudi sai vainun sorsasta. Pienellä painostuksella lähti oikeaan suuntaan ja juuri oikealla hetkellä sorsa alkoi hieman heräillä, jalat vipatti ja räpistely näkyi ja kuului. Siinä vaiheessa Rudi otti karhun loikat vedessä sorsan suuntaan, empimättä nosti haavakon suuhunsa ja lähti tulemaan kohti isojen kehujan kanssa, järvi raikui kun meikäläinen oli vähän innoissaan .... Kun Rudi oli ihan veneen vierellä, sorsa räpisteli suussa ja Rudi pudotti linnun ihmeissään. Ei se mitään, sain sorsan helposti käteeni ja Rudi polleana toiselta puolen venettä kyytiin.

Kyllä oli mies jos toinenkin mielissään onnistumisesta. Tämän jälkeen Rudi istui entistäkin tarkempana vierellä passissa ja aina kun vedestä kuului jotain, vaikka hauen polskahdus, Rudi oli menossa tutkimaan tilannetta, hmm taasko siellä lintu räpistelee.

Voi että kun olisi saatu vielä yksi Rudille, se olisi ollut viimeinen niitti Rudin metsästysinnolle. Jospa vielä tänä syksynä tuuri kävisi, edes sen yhden linnun verran. Mutta tähän asti ollaan kovasti tyytyväisiä kumpaankin poikaan

Kuvia tulee sitten joskus...