*Mä pääsin tänään näkemään maailmaa oikein tosissaan! Emäntä otti mukaan töihin.

Aamulla se tuumasi, että nyt riitti pennulle tynnyrissä kasvaminen (en ymmärtänyt kyllä mistä on kyse)! Ja sitten se sanoi, että Mussukka saa nyt shokkihoitoa! Siis mitä hoitoa? Se väittää että olen pellossa kasvanut, oman pihan nurkassa, enkä ole koskaan nähnyt mitään ihmeellistä. Höh, no mun mielestä ohiajavat autot ON ihmeellisiä!

Ekassa paikassa oli ihmisiä, ihanaa! Ja heti olivat viemässä lintumetsälle, mitähän sekin loppujen lopuksi tarkoittaa? Kovasti siitä puhutaan ja emäntä väittää että musta tulee lintukoira. *Bling!* Jumankeka, eilen näin variksia pihalla ja niillä oli siivet ja ne lensi pois. Yritin ottaa kiinni niitä, mutta ryökäleet lensi niin korkealla että ei mitään jakoja. Ehkä mä sitten lintukoirana saan siivet selkääni ja saan ne kiinni! Siipien kasvua odotellessa... JÄNNÄÄ!!!

Sit käytiin pienellä lenkillä, autoja vilisi ohi ja ensimmäisen perään olisin mielelläni juossut, mutta se narusysteemi kaulassa esti. Sit vaan katsoin. Sit käytiin sellaisessa paikassa, missä oli paljon nameja ja luita ja leluja ja sanoin emännälle, että Ostetaan jotakin, äiti, osta tää luu ja lelu ja tarpeeksi kovasti kiukuteltuani sain kuin sainkin Ison Palvatun Luun, juuri sen minkä halusin, sain itse valita laatikosta! Sit se osti pienen ruokapurkin ja taskunameja.

Ja tokassa paikassa jouduin opettelemaan autossa olemista yksin häkissä. Njema problema, njormal katastrof, blaah. Eikä muuten itkettänyt YHTÄÄN! Nukuin ison palvatun (halvatun) luun vieressä. (Halvattu) siksi, että siitä ei saanut mitään irti. Olen koittanut kysellä Tepolta, milloin se sai nuo isot hampaat niinkuin siinä nettiyhteysmainoksessa, ja EI VOI KESTÄÄ!

Tän toisen paikan jälkeen käytiin hienosti liikelounaalla, niin emäntä sanoi ja haki mäkkärin autoluukulta aivan jörkyttävän ihaneja ranskalaisia perunoita, ne on varmasti hienostoruokaa, koska nimikin on RRRanskalaiset perunat. Oon kuullu että sieltä tulee kaikki hienot ruuat. Me ollaankin niin hienoja, että syödään vain rranskalaisia perunoita lounaaksi.

Kolmas paikka oli varmasti taivas! Siellä oli korkeat ilmavat portaat, eikä mua pelottanut YHTÄÄN! No, ensimmäisellä yrityksellä meni pupu hetkeksi pöksyyn, mutta heti mä menin uudelleen. Sitten mikä siitä vielä teki koiran taivaan oli se kun siellä oli IHMISIÄ! Ihaneja ihmisiä, jotka rapsutti mua ja antoi herkkuja, njam.

Emäntä oli 'vähän' Tylsä, kun jätti mut kevythäkkiin nukkumaan siivouskomerossa. Ei jumankeka tajunnut että niillä ihmisillä oli tarve nähdä mua, Minä olin siellä heitä varten! Se mua vähän itketti, mutta sitten iski väsy ja nukuin aina ne välit kun emäntä teki töitä. Käytti se mua välillä puskapaskalla pihalla ja samalla pääsin toteuttamaan tehtävääni ihmisten rapsutustarpeen tyydyttämisessä. Viimeiseen toimistoon se otti mut taas mukaan ja kovasti touhusin mukana ja opettelin moppaamaan lattioita, yritin näyttää että kyllä musta vielä tulee noheva siivooja, mulle riittää palkaksi rapsutukset ja ruoka.

Siellä alakerran toimistosta on käynti ison varaston puolelle ja sieltä kuului hurinaa ja ryminää välillä. Olihan mun ihan pakko päästä katsomaan mikä ihme siellä ryskää ja karkasin kun emäntä käänsi selkänsä siivouskomerossa... Ja siellä varaston puolella oli ihmeellisen näköisiä vekottimia, joita myös ehkä trukeiksi kutsutaan ja ne piti sitä meteliä. Ja siellä oli Ihmisiä! Taas pääsin toteuttamaan tehtävääni! Emäntä tuli hakemaan huvittuneena rohkeudestani ja iloisesti hypähdellen mentiin takasin toimiston puolelle. Siellä mua rupes jo väsyttämään ja sitten lähdettiinkin kotiin.

Olihan mulla jännä päivä, mutta edelleenkään en tiedä mitä 'shokkihoito' tarkoittaa. Mitä pitäisi tapahtua? Ihmeellisiä asioita ja paljon ihania ihmisiä, sitäkö? Emäntä varmaan luuli, että mä säikyn ja hermoilen kaikkea, mutta vain pienen hilseen nostin selkääni autossa. Oli niin hauskaa! Haluan kyllä ehdottomasti uudelleen mukaan.

Mä nukun nyt. Pää sohvan alla. Hyvää yötä. Ihania ihmisiä, krooh, nameja, pyyh, moppeja, krooh, luutuja, pyyh...*