Niinhän siinä sitten kävi, että minusta tuli hevosenomistaja ja Onni on sen nimi. On High Life, Amerikkalainen ravuri, jota on kyllä ratsastettu, mutta ei se paljoa mitään osaa. Eikä tarvitsekaan. Me mennään Onnin ja koirien kanssa pitkin teitä joko ajaen tai ratsastaen. Vielä viime kesänä Onnilla on ajettu yksi startti, mutta nyt ei ole enää kilpailukirja voimassa. Eihän se mikään ikäloppu ole, joten katsotaan miten saadaan kuntoa kohdalleen ja auttaako ratsastus vinouteen yhtään....

Onni muuttaa syksyllä meidän pihaan, kunhan saadaan talli kahdella karsinalla valmiiksi. Tarmo lämppäri, Onnin kaveri, muuttaa myös joten meidän pihassa tallustaa sitten kaksi pollea. Jennin kanssa kimpassa hoidetaan ja huolletaan, mikäs siinä kun näin lähekkäin asutaan. Poikia ei tarvitse siis erottaa vaan kulkevat samaa matkaa laitumelta laitumelle.

Pojat olivat viikon verran juhannuksesta asti meidän pihassa ja kun eväät loppui pikkulämpäreeltä, niin muuttivat takaisin isommalle laitumelle sadan metrin päähän. Siinä viikossa ehti kyllä tottua kavioiden töminään ja hevosnäkymään ikkunasta, joten nyt tuntuu vähän oudolta, kun ei tarvitse aamulla ensimmäisenä katsoa, mitä pojille kuuluu, makaako Tarmo kyljellään nukkuen Onni vieressä vahtimassa.

Ajanut olen ensimmäisen kerran oikeastaan ikinä (eka kerta 20v. sitten noin sata metriä...) ja mukavaa puuhaa se on. Onni on sellainen luottopolle, ei mikään kuumakalle hermoilija vaan hyvin järkevä ja kiltti hevonen. Koiria olen pikkuhiljaa totutellut hevosiin ja Ralph on ihan kaveria jo niiden kanssa. Rudi oli vasta ensimmäisen kerran Onnin kanssa lenkillä ja hyvin sekin sujui, yhden kerran Onni sävähti kun Rudi juoksi täysiä takaa ja ohi, mutta järkevä polle kun ei siinä sen kummempaa. Teppoa ei passaa tähän aikaan vuodesta pitää irti ollenkaan, joten Tepon heppalenkit jää syksyyn. Rilla ei todennäköisesti enää jaksaisikaan ja sitä ei voi myöskään pitää irti, kun ei se kuule ja taitaa vähän dementiakin vaivata...