Huh, olipa rankka viikonloppu. Tai ei oikiastaa, mutta kylähä reisun päälä olo aina verottaa voimia.

Käytii siis Oulusa näyttelysä, molempina päivinä. Lauantaina nukuttiin pommiin, puoli seihtemältä piti lähtiä ajamaa, mutta herättiiki vasta kymmentä vaile seihtemä ku Johanna soitti ja kysy, että misä ootte menosa... ja vastaus oli tietenki että ei vielä missää, meiä piti lähtiä kakskytä minuuttia sitte. Kauhiala sähinälä lähettii matkaa ja pieni epätoivon tunne tuli, että ehitäänkö kehhää ollenkaan! Onneksi oltii pakattu auto valamiiksi jo edellisenä iltana, eihä se ollu muuta ku tukka kuntoo, vaatteet pääle ja menoks. Arvioitii että ollaan perilä sillo kun Mussukan pittäis olla kehäsä, mutta paremmin kävi, oltii jo kymmene yli kymmene sielä... Eli kyllä tuon Karttula-Oulu välin voi ajaa 2h 40min, iha keviästi. Yks hirvi yritti tiele meiän kansa yhtäaikaa, mutta olipa se hirviän kiltti hirvi, ku jarrutti enne ku tuli tiele. Ei siis hirvikolaria, vaikka kylä mää säikähi, että ny se sitte lähti henkikulta meikäläiseltä. Itku piti siinä säikähyksestä selevittyä tirauttaa, oli se niin lähelä.

No eipä se meiän lauvantain näyttely kauhian kehuttavasti menny. Mussukka oli iha pihala koko tapahtumasta, eikä osannu yhtää mittää kehäsä. Pelekäski vähä tuomaria ja tuulesa lepattavaa kehätelttaa. Ainua penikka ku oli, niin voitti tietysti, mutta eipä tullu keppiä (suom. huom. KP=kelpaa palvelukseen/kunniapalkinto, ota siitä sitte selevää)

Rudiki oli vähä pihala ja musta vähä tuntu että nii oli tuomariki, ku anto Rudile vaa punasen nauhan. Kylä se oikiat koirat valihti voittamaan, mutta ku en oikiasti tiä että mistä se tuomari ei Rudista tykänny. Se sano, että vasemman etutassun valakone nousee liian korkiale, mutta arvostelusa sanotaa, että voisi olla enemmä valakosta välikämmenesä. Siis mitä? Arvosteluki oli iha mukkii menevä. Kieltämätä harmitti, älyttömästi, mutta en antanu sen ennää päivää pilata. Sitä paitti, Rudin valakoset merkit on juuri niiku pittää ollakki ja ku itte tiiän että se on parempi ku erittäin hyvä, nii ei mun päivää pilannu.

Sunnuntaina oliki jo toine meininki heti aamusta, ku saatii nukkua pitkää ja mennä rauhasa näyttelypaikale. Mussukka essiinty jo paremmi, mutta toisiks tultii kivan arvostelun ja KPn kera. Kieltämätä kilpakumppani oli kehittyneemmä olone ja kyllä mua ois hampaita naurattanu, jos Mussu ois voittanu. Rudin kohala sitte saatiin lauvantain haavoihi laastaria, kun se oli ROP. Ryhmäkehäsä meni tuttuun tyyliin, ei sijotusta, vaikka Rudi oli oikiasti hyvä, parempi, paras. Lähes sellane posliinikoira, mutta reipas ja oma ittesä.

Ei mua oikiasti ennää harmita se lauvantain EH. Aatteleppa ite, Rudilla on nyt viis (5) näyttelyä takana tänä vuona, joista nelijä kertaa ROP ja nyt se yks EH. Joten se eh on vain kärpäsen kakka Rudin voittolistassa ja se tuomari puusilimä. Jännä nähä mite loppuvuosi mennee, Mikkelisä ei varmaan menestystä tule, ku Kirsi tykkää pienemmistä pojista, mutta pittäähä se käyvä kahtomasa onko mieli muuttunu nelijän vuojen jäläkeen.

Ja juu kylä mää Oulusa ja pohojoispohojammaala oon asunu aika pitkään enneku musta tuli savolaine.