Tuliko meille erehdyksessä valas auton takapenkillä Kangasalalta asti?

Niimpä, Isohan se Itu on. Ajettiin kotiin kuin olisi ollut raskas paino kyydissä, varovastivarovasti mutkissa; Ruustinnaa tuodaan! No mutta pahaltahan ne äkkijarrutukset tai kaasutukset tuntuis tuossa tilassa.

Itu on reipas ja hyväntuulinen, on kuin kotonaan ja seurailee porukan toimia. Tietää oman avuttoman tilansa ja väistää hössöttävää Rudia, mutta ei kyllä anteeksipyytelyä ole ilmassa, on vain varovainen masunsa kanssa. Tepolle piti vähän urista ruokakupilla, vaikka ei se ruoka niin erityisen hyvin maistukaan.

Itulaatikko valmistui ja se on hieno! Aletaan olla valmiita katraan vastaanottoon, toimituspäivä saattaisi olla perjantai veikkaan minä, eräs veikkasi torstaita ja kolmas lauantaita. Oikein tai lähimmäs veikanneelle luvassa suklaata muilta veikkaajilta :)
Lämpöjä mittaillaan, eikä vielä ole mitään hätää. Paitsi vähän pelottaa, että Itu räjähtää....

Itun illallinen, kelpaisi varmasti monelle muullekin; lihapullia (raakoja), mahapullia (raakoja) kananmunan keltuainen (raaka) ja pieni pussi kissanruokaa ja pari teelusikallisesta NutriPlus geeliä. Juu, gourmeeta koiran mielestä, ei ehkä ihan ravinto-opillisesti oikein, mutta pakko se on saada jotain syömään. Specificin penturuoka purkkiversio uppoaa kohtuullisesti välillä, mutta laitan mammalle erityisherkkuja lisäksi.
Tuohon vatsaan ei paljoa ruokaa mahdu kerralla, joten illat menee näköjään syöttäessä valasta... Ja paijatessa sitä :) Itu on ihana möhköfantti.
Lenkille Itua on turha viedä; pysähtyy huilaamaan pihan varastokoppien viereen ja se ei ole pitkä matka se. Onneksi on tuota pihaa ympärillä, saa siellä käydä tarpeillaan vähän väliä.
Huh, tulee tukala olo katsellessa tuota, pitää taas käyttää sitä ulkona ennen nukkumaanmenoa.