Paljon on elämään mahtunut tapahtumia lähes neljän vuoden aikana, monta asiaa on muuttunut. Koiria on edelleen, hevosia tullut lisää ja ne ovat omassa pihassa, yksi kissakin taisi tulla. Asuinpaikka on edelleen sama, tilan nimi on Heittomäki, josta myös blogin nimen väänsin uusiksi.

Autokin on ehtinyt vaihtua muutamaan otteeseen, työpaikkakin. Hiusten väri myös vaihtuu pikkuhiljaa, kun oma väri kasvaa takaisin.

Harrastukset on muuttuneet enemmän hevospainotteiseksi, koirat toki on kovasti menossa mukana, mutta enää ei jää juurikaan aikaa ja jaksamista koulutuksiin, kokeisiin yms. Näyttelyissä käymme toki silloin tällöin, se ei ole valmistautumiseltaan niin suuri ponnistus kuin joku koe... Metsällä en juurikaan käy ja eipä tullut kutsuja haavakonjäljillekään viime syksynä.

Koiraharrastuksista Mejä on edelleen lähellä sydäntä ja niitä hommia tehdään mäykkyjen kanssa aina joutessa sulan kelin aikaan :) Mäykkypentuekin on mahdollisesti tulossa jossain välissä, tolleripentuetta ei varmaankaan, mutta en sano ettei koskaan.

Onni muuttaa syksyllä meidän pihaan, kunhan saadaan talli kahdella karsinalla valmiiksi. Tarmo lämppäri, Onnin kaveri, muuttaa myös joten meidän pihassa tallustaa sitten kaksi pollea. Jennin kanssa kimpassa hoidetaan ja huolletaan, mikäs siinä kun näin lähekkäin asutaan. Poikia ei tarvitse siis erottaa vaan kulkevat samaa matkaa laitumelta laitumelle.

Pojat olivat viikon verran juhannuksesta asti meidän pihassa ja kun eväät loppui pikkulämpäreeltä, niin muuttivat takaisin isommalle laitumelle sadan metrin päähän. Siinä viikossa ehti kyllä tottua kavioiden töminään ja hevosnäkymään ikkunasta, joten nyt tuntuu vähän oudolta, kun ei tarvitse aamulla ensimmäisenä katsoa, mitä pojille kuuluu, makaako Tarmo kyljellään nukkuen Onni vieressä vahtimassa.

Ajanut olen ensimmäisen kerran oikeastaan ikinä (eka kerta 20v. sitten noin sata metriä...) ja mukavaa puuhaa se on. Onni on sellainen luottopolle, ei mikään kuumakalle hermoilija vaan hyvin järkevä ja kiltti hevonen. Koiria olen pikkuhiljaa totutellut hevosiin ja Ralph on ihan kaveria jo niiden kanssa. Rudi oli vasta ensimmäisen kerran Onnin kanssa lenkillä ja hyvin sekin sujui, yhden kerran Onni sävähti kun Rudi juoksi täysiä takaa ja ohi, mutta järkevä polle kun ei siinä sen kummempaa. Teppoa ei passaa tähän aikaan vuodesta pitää irti ollenkaan, joten Tepon heppalenkit jää syksyyn. Rilla ei todennäköisesti enää jaksaisikaan ja sitä ei voi myöskään pitää irti, kun ei se kuule ja taitaa vähän dementiakin vaivata...

Teppo yllätti karkaamalla pihasta toissapäivänä naapuriin ja olipa lähellä ettei minusta tullut sillä hakureissulla hevosenomistajaa Mukavanoloinen musta polle siellä odottaisi uutta kotia eikä meille olis kamalan pitkä matka muuttaa... Teppo siis sai aikaan hevoskuumeen uuden nousun uusille lukemille! Itse koira suhtautuu varsin leppoisasti hevosiin, meidän hevostelukoira... Olispa se näppärä tapa lenkittää koirat samalla kun itse köpöttelisi hevosella pitkin poikin metsäteitä.

Lauantaina Ralph oli hienosti eri2 junnuissa, ensimmäisessä näyttelyssään ja sunnuntaina meni taas pikkuisen paremmin; PU4 ja vara-sert Lupaavaa... Arvostelut löytyy Rafun sivulta.

Caelestis-kasvatit pärjäsi sunnuntaina suorastaan häikäisevästi KV näyttelyssä, kaikki PU ja PN koirat olivat Caelestiksia ja Reko-poika ROP hehkui vielä ryhmävoittoon! Onnea Outille!

Viime aikoina on tapahtunut koirarintamalla kaikenlaista, voin vain olla ylpeä kasvattaja, kun kasvattini pääsevät monenlaisiin touhuihin mukaan ja vuosien kertymisestä huolimatta niiden kanssa touhutaan.

Kaboomerit täytti muutama päivä sitten 7v. Mihin nämä vuodet vierivät?? Onneksi olkoon ja lisää hyviä vuosia!

Itu, J. Tiny KaBoom tuli hiljattain hyppyvalioksi agilityssä, Roisto Itun poika starttasi mejäkokeissa tuloksella AVO1 47p. ja avoimen luokan paras. Konsta kävi tutustumassa taippareihin ja tällä kertaa tilanne oli niin uusi ja vieras että taipumatta jäi. Uusi yritys paremmalla onnella ensi kerralla! Näyttelyissä on käynyt sekalainen joukko Beaneja, enkä enää pysy perässä milloin mitäkin tapahtuu :D Mutta onnittelut kaikille tuloksiinsa tyytyväisille

Rudille on tulossa morsian ja jos kaikki menee hyvin ja priimaa tulee, niin ehkäpä meilläkin tallustaa tollerinpentu syksyllä... Siitä sitten myöhemmin, ei hehkuteta ennenkuin asiat varmistuu.

Nojoo, asenteella 'Lahjattomat treenaa' lähdettiin kuitenkin, lauantaina oli jälkientekoa hyvässä seurassa (Kiitos Minna ja Toni, me ollaan kyllä voittamaton jälkientekotrio!) hieman koleassa, mutta aurinkoisessa säässä ja sunnuntaina itse koe.

Ihanpa siinä kotimatkalla lauantaina tuli mieleen, ettei Ralph ole kuullut ainuttakaan haulikonlaukausta elämässään ja hieman tuskaisempi hikipisara tirahti otsalle. Voi ei, olen mennyt ennenkin huonolla valmistautumisella kokeeseen, mutta tämä veti kyllä pohjat! Nuori koira vielä, mitkähän traumat se vielä saa, hohhoijjaa että se siitä. Tavoitteeksi asetin että kunhan kaadolle jotenkuten päästään.

Sunnuntai aamu koitti, en ollut juuri nukkunut edellisenä yönä, vaikkei erityisesti jännittänytkään. Eniten taisin jännittää aikaista herätystä ja kyttäsin kelloa koko yön.

Ralph oli reipas oma itsensä koepaikalla ja olin siksikin jännittämättä, antaa tulla mitä tulee, nytpähän se tosiaan nähdään mihin tuosta koirasta on jäljellä, hehhee. Ei tulostavoitteita, koska voisimme pompata ulos jo heti alkuunsa, laukauksensietotestissä.

Mutta ei hätää. Jätin Ralphin narussaan puuhun ja kun pamahti, Ralph vain hätkähti hieman, katsoi ampujaa ja yritti taas mamin perään. Ei muutosta käyttäytymisestä jälkeenkäänpäin, joten kyllä se laukausvarma on.

Sainkin sitten odotella omaa vuoroa koko aamupäivän, toiseksi viimeisenä jäljellä olin itse oppaana ja arpaonni koitteli meitä päivän viimeisellä jäljellä. Että *ihan niin paljon jännitin koetta ja kaikkea* että nukahdin odotellessani omaa opastusvuoroa, heräsin kun kuorsasin auton etupenkillä..

Opastus ok, vähän on talviterässä vielä juttuja, mutta kaadolle löysi koira, ohjaaja, tuomari ja minä, että eiköhän kelvanne.

Ralph oli totutellut leveään kaulapantaan jopa kaksi päivää ja nyt vielä piti laittaa pitkä liina perään, onneksi tuomari kirjoitti edellistä jälkeä jonkun aikaa. Ei Rafu ollut liinastakaan kovin näreissään.

Alkumakauksella Ralph haisteli innoissaan ja yhdessä mentiin se kymmenen metriä minkä saa ohjata. Tuomari oppaan kanssa jäi jälkeen ja kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes he lähtivät liikkeelle. Ojalle tultaessa Ralph ihmetteli vähän aikaa jäljen suuntaa, tajusi takanatulijat ja jäi oikein istumaan ja tuijottamaan että mitä nää täällä tekee? Hetken aikaa odoteltiin ja lähti liikkeelle juuri kun ajattelin että nyt tää loppuu varmaan tähän. Taas mentiin hetken matkaa, Ralph poikkesi jäljeltä ja jäi taas ihmettelemään ja unohti mitä oli tekemässä, haahuili ja ihmetteli. Jälkeä ei löytynyt ja hukkahan siitä tuli.

Nyt mentiinkin sitten kovaa vauhtia hetken aikaa eteenpäin, kun tuli muka risukkoa vastaan ylämäessä ja taas Ralph jäi ihmettelemään (tekosyy?) takanatulijoita. En jäänyt pitkäksi aikaa itse enää ihmettelemään, sanoin tuomarille, että onpas puurtavaa, olisko hukan paikka ja tuomari oli kyllä samaa mieltä. Halusin Ralphille hyvää jäljestystä ja 'näppituntuma' sanoi, että nyt koira tarvitsee pientä kannustusta, ihan sama mikä tulos sieltä loppujenlopuksi tulee. Ohjasin Ralphin jälleen kerran ja siitähän se sitten lähti.

Kulmalle tultiin mallikkaasti, Ralph merkkasi sen hyvin, jatkot löytyi ja taas mentiin. Puolessa välissä matkaa piti jäädä ihmettelemään taas puskan sisään katoavaa jälkeä ja pisutauko oli Rafulla siinä paikallaan. Piiitkät pissat päästettyään tuumasi ihan itse, että tästähän sitä mennään ja näin tultiin toiselle kulmalle jonka merkkasi hyvin jälleen. Viimeisellä suoralla Ralphilla oli suorastaan hirmuinen vauhti päällä (alamäkeen), annoin mennä ja ajattelin samalla, että kyllä tuomari huomauttaa ja sitäpaitsi ihan sama, koiralle pitää saada hyvä fiilis tästä. Loppujen lopuksi herra hienohelmaa ei siinä jäljestysinnossa enää haitannu puskat eikä mitkään, poika pisteli jälkeä nenäänsä ja näin tultiin kaadolle asti, jonne pysähtyi ihmettelemään.

Lopputuloksena AVO3 28pistettä ja erittäin tyytyväinen emäntä On mulla tässä aika hieno jälkikoira!

Ihanan jälkitarkka ja vauhdikas pieneksi koiraksi.

Ikää Ralphilla tuona päivänä 9kk ja 6pv, mitä siitä vielä tuleekaan jos vain osataan oikeita asioita harjoitella (tai jättää harjoittelematta...)

On se kuitenkin hyvä käydä välillä muissa maisemissa ja varsinkin kun tutustui uusiin mukaviin ihmisiin, niin reissu tuntui kyllä hienolta. Vaasan näyttelypaikka oli hyvä, väljät tilat ja kehät oli isoja.

Ralph pärjäsi taas hienosti, tällä esiintyminenkin meni enemmän nappiin kuin viimeksi. Kahdesta pennusta Ralph oli parempi ja sai KPn ollen siten ROP-pentu. Arvostelu oli koiran näköinen ja muutenkin pidin Markku Mähösen linjasta, oltiin samaa mieltä muistakin koirista.

Arvostelun ja kuvan lisäsin Ralphin sivulle.

Ikinä en ole yhdenkään aikaisemman koirani kanssa käynyt niin montaa kertaa harjoittelemassa kuin Ralphin kanssa ja en taida enää treenata ollenkaan... Ralph pomppi ja loikki kehän ympäri ja edestakaisin liikettä tehtiin tuomarin pyynnöstä kolme kertaa Rafu vain päätti että nyt pidetään hauskaa, eikä ravannut juuri ollenkaan kuin ehkä metrin kerrallaan. Pöydällä seisoi ja antoi tutkia itsensä hyvin, pussasi tuomaria kiitos nam, samoin seisoi kauniisti lattialla. Mutta liikkeessä mentiin niin, että tuomarillakin oli varmaan eka kertaa sinä päivänä hauskaa. Mutta tuomari tykkäsi kovasti, sen näki naamasta ja lukeehan se arvostelussakin Arvostelu tulee Ralphin omalle sivulle. Eli Bo Skalinin tuomaroitavaksi mennään toistekin!

Outin koirat sitten pesivät loputkin pöydältä, ihana Tina ROP, sert ja May PN2 vara-sert. Bonuksena vielä Outin kasvatti Laku 11,5vee oli VSP, ROP-vet ja lopulta BIS-vet2.

Rudi korkkasi veteraanikehät hyllyvin kyljin eli paino on päässyt jälleen karkaamaan Latvian reissun jälkeen. Tästä tuomari Kirsi Nieminen rokotti ja antoi ehn. Ei harmita, oma vika.

Into-poika J. Heart Bean palkittiin hoolla, arvostelusta en ole ihan samaa mieltä mutta se oli sen päivän tuomio. Toisella kertaa toisella tapaa ;) Juniorikoira, joka vielä kehittyy.

Terveitä ovat Papu A/B, Roisto B/B ja Ruuti A/A, niin ja kyynärpäät nollaa. NuuNuu menee parin päivän päästä ja kunhan saan aikaiseksi kysyttyä tarjoukset täällä Kuopiossa, niin koitan saada samaan kimppaan Muska, Iippo, Aida, Konsta ja Into. Diivakin menee varmaan piakkoin :)

Aivan loistavia tuloksia tähän asti, toivottavasti sama linja jatkuu :)

Kevät tulee pikkuhiljaa ja ajatukset siirtyy kesään... Mejäkokeet on mielessä, samoin näyttelyt ja jospa vaikka Tepon kanssa joku nomekoe, Rudin kanssa käydään ehkä myös nomessa.

Meillä alkaa metsästyskäyttöiset noutajat loppua, kun porukka vanhenee. Rudi, meidän sorsatykki, ei ole enää nuori poika ja Tepon nahka ei mutaisia vesiä kestä (kutisee monta päivää), joten sitä on sorsametsälle vähän arveluttavaa viedä, teerimetsälle kyllä. Pitääköhän oikeasti alkaa miettiä tollerin hankintaa...

Seuraavana meillä on ohjelmassa Pyhäselän näyttely Rudin ja Ralphin kanssa, Rudi korkkaa vetskut ja Ralph pentukehät. Sepä vasta jännä reissu onkin

Kilpailuvastusta meille ei ollut kumpanakaan päivänä, toinen paikalla ollut latvialainen tollerityttö osallistui pikkupentujen luokkaan, joten rotukehässä pyörähdettiin yksin. Oli kyllä nätti pentu! Eipä silti tuomareiden ole mikään pakko excellentillä palkita,vaikk yksin oltiinkin ;) Rudi pyörähti iltapäivällä Janette Bergstenin kanssa myös seniorhandler kisassa ja voitto tuli aivan suvereenisti. Pyysin Janettea esittämään Rudin myös ryhmäkehään, yhteistyö kun sujui lyhyen treenauksen jälkeen hienosti ja omat hermot eivät jännitystä kestä :D

Ja hyvinhän sekin meni, RYP-4 sijoitus Rudille! Tuossa näyttelyssä sijoitetaan viisi parasta ja noutajaryhmässä oli aika moni paikalla, joten sijoitus maistui oikein hyvälle.

Matkakumppaneista Johannan Niilo lhasa apso oli myös lauantain ROP ja ROP-juniori, joten iltapäivällä riitti jännitystä oikein urakalla. Hymyillen Johanna vei Niilon BIS-juniori kisan voittoon ja siinä kohtaa piti tirauttaa pari onnen kyyneltä, niin hienolta pari näytti! Tähän päälle vielä Niilon ysi ryhmän voitto ja päivä oli täydellinen.

Ilta venyi näyttelypaikalla ja klo oli yli puolen yön ennenkuin oltiin majapaikassa, ei muuta kuin päätä tyynyyn ja unille... Valmieran keskustassa on muuten tosi hyvä ja hieno ruokapaikka! Ostoskeskuksesta oikealle ja alas :D Löytyy helposti, kun kysyy paikallisilta. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita vaikkei yhteistä kieltä ollut muu kuin elekieli. Aina päästiin perille kun kysyttiin.

Myöskään sunnuntaina ei meillä ollut kisavastusta, Niilo oli VSP apsoissa ja vaikka Rudi oli ROP, niin jäin miettimään ryhmiin osallistumista, mennäkö vaiko eikö mennä.. Koska meillä oli aikaa, niin päätettiin jäädä, tänne asti kun tultiin niin koitetaan saada kaikki mikä tarjolla on :D

Ryhmäkisassa Rudi voitti! Ja siinäpä kohta päästiin BIS-kisaan juoksemaan. Siellä ei enää tullut muuta kuin hieno kokemus, mutta hienot koirat voitti.

Eniten ihmetyttää Rudin jaksaminen. Muutaman päivän päästä Rudi täyttää 8vuotta ja se jaksoi koko päivän skarpata monessa kehässä; rotukehä, seniorhandler (sunnuntaina kolmas), ryhmäkehä ja vielä virtaa riitti vaikka muille jakaa BIS-kehässä. Jos olisi palkittu näyttelyn reippain esiintyjä niin se olisi ehdottomasti kuulunut Rudille! Tähän päälle vielä treenaukset kehien välissä, ylimääräiset kieputukset ja leikkimiset ja poika vaan jaksaajaksaajaksaa, eikä väsyhermostumista näkynyt missään välissä.

On se hieno poika :) Seuraavaksi Rudi esiintyy veteraanikehissä, torstaina on synttärit. Ei siellä kukaan olisi uskonut pappaa niin vanhaksi, tuomaritkin hämmästelivät :D