ja aurinkoa, aurinkoa!

Roope eli J. Rudolf Rocket kävi tänään luonnetestissä ja hyvillä pisteillä.

Osa-alue pisteet:

Toimintakyky +2, terävyys +1, puolustushalu +3, taisteluhalu +2, hermorakenne +1, tempperamentti +3, kovuus +3, luoksepäästävyys +3, laukausvarma.

Näin tulee yhteispistemääräksi mukavat +203p.

Poika ei turhista hytkähtele ja pystyy toimimaan jännittävissäkin tilanteissa. Tuomari oli kysynyt Nikeltä, että taidat olla aika tyytyväinen koiraasi ja tottahan Nikke onkin, kuten myös minä kasvattajana!

Kiitos Nikke ja Roope

Jaha, viime päivitysten jälkeen on tapahtunut taas vaikka mitä, mutta jospa aloitan ihan tästä päivästä.

Rudi kävi 'siementutkimuksissa' lisääntymistieteen erikoiseläinlääkäri Liisa Jalkasen luona tänä aamuna. Taustaa tälle käynnille sen verran, että muutama vuosi sitten kaksi narttua jäi peräkkäin tyhjäksi Rudille ja jäätiin osittain siihen luuloon, että Rudi on tuhkamuna, vesihöyryä ja rusinoita pusseissa, poliisikoira ilman panoksia jne. Mutta syy olikin siis narttujen väärät päivät.

Kannatti käydä lääkärillä. Näytteenotto oli helppoa, avustajana oli Mandi, Rudin mahdollinen tuleva anoppi. Harva poika se pystyy anopin edessä tai takana, muuten... Rudi oli ehdottomasti sitä mieltä, että eläinlääkärillä käynti on sittenkin KIVAA! Juuh, pojan libidossa ei siis ole ainakaan vikaa, siitä tuo tämänkertainen otsikko.

Näyte oli erinomainen, vilkasta liikennettä oli ja paljon. Ell oli sitä mieltä, ettei tarkemmille tutkimuksille ole tarvetta, natiivinäytteestä jo voi päätellä, että hyvää tavaraa on poijjalla. Tulos tulee myös paperilla, kunhan posti tuo.

Ja sitten mennään kalenterissa taaksepäin...

Viime viikonloppuna sunnuntaina päästiinkin starttaamaan Rudin kanssa yllättäin nomekokeessa. Liperissä asti käytiin, eikä saatu yhtään riistaa ylös... Niimpä niin, viikolla tehdyt treenit meni hyvin, tollerileiriviikonloppuna tehdyt harjoitukset meni hyvin, koira on hyvä, mutta emännän hermorakenne ei kestä ja Rudi ei taas kestä sitä.

Olen päättänyt, että kokeissa käydään silti, mun täytyy oppia pitämään hermot kurissa ja keskittyä ohjaamaan Rudia oikein. Nytkin teki mieli hakata päätä mäntyyn ihan itseni takia; heti 'Hae'-käskyn jälkeen tajusin miten ihmeessä kiekaisin sen käskyn ja miksi ihmeessä sanoin 'hae', kun Rudille kaikki noutaminen on NOUDA ja käden liike kertoo suunnan, minne mennään ja mistä sitä noudettavaa löytyy!

Siis emännälle treeniä, koetreeniä. Pidän sitä psykoterapiana itselleni, tulee se kuitenkin halvemmaksi kuin nahkasohvalla makaaminen ja lapsuuden muisteleminen... Ehkä.

Saman viikonlopun lauantaina pääsin sylikummeilemaan siskon pojalle, josta tuli Juho Eemil Benjamin, ihana vauva!

Edellisenä viikonloppuna oltiin Sepon, Saran, Tepon, Rudin ja Mussukan kanssa tollerileirillä. Osallistuttiin koulutuksissa nomeen ja näinhän se oli taas; emäntä kun sai itselleen tehtävän jalostettua oikein päin päähänsä, niin koirakin toimi hyvin.

Lauantai-iltana treffattiin Jadored's jengiläisten kanssa, kokonaista 15 kasvattia oli paikanpäällä, Bean-pennuista 9/10 vain Aida puuttui. Ja järjestivät sellaisen jymy-yllätyksen mulle, että sitä piti pillittää monta kertaa illan aikana (voi olla että sillä 'Fairy-liemellä' oli hieman osuutta asiaan).

Porukka olivat tilanneet itselleen ja minulle t-paidat, joissa on edessä Rudin hahmo ja teksti Jadored's Tollers with attitude ja selässä koiriensa nimet. Mun paidassa lukee takana 'Best of Breeders'. Se on aika paljon sanottu se ja arvostan huomionosoitusta korkealle ISO KIITOS!

Ainiin. Viime viikolla Mussukka ja Rudi kävivät Best Friend tuotekuvauksissa. Kuvia otettiin paljon ja erilaisia ja saattaapa olla, että jos törmäät kaupan lemmikkihyllyllä Best Friend tuotteen kyljessä/päällä tollerin kuvaan niin siinäpä saattaa olla meidän Rudi tai Mussukka-hörökorva.

Kuvia tulee taas picasaan, kunhan saan vähän karsittua.

Aika hässäkkä aamu! Kun isommat lapset pääsevät pois omista kouluistaan, Sara siirtyy alakoulusta yläkouluun ja Laura lopetti yläkoulun ja oppivelvollisuuden kokonaan niin tuli tunne että pitää jakautua kahtia. Molempien kevätjuhlissa piti olla ja ratkaisin asian niin, että kävin ensin Saran juhlissa puoli tuntia ja seuraavaksi kaahasin kilometrin verran Lauran juhliin. Varmaan moni muu vanhempi ajatteli, että taas se Oravainen on myöhässä! Mutta hyvästä syystä Näin molempien juhlista sen verran, että niin kutoset kuin ysitkin on hyvästelty ja ohjelma jatkui muilla jutuilla.

Molemmat tytöt saivat hyvät todistukset ja olivat nätteinä juhlissaan.

Eetun Liisa soitteli aamusella että ovat päässeet peruutuspaikalle luonnetestiin samalle päivälle ja hyville tuomareille vielä. Eipäs siinä kuin jännittämään tuloksia.

Ja nehän olivat hyvät. Ehkä noutajaksi korkeat, mutta näyttää siltä että Eetulta ei kuitenkaan kovuutta ja toimintakykyä puutu. Ilmankos on ollut hankalaa nuorempana, mutta ovathan he edistyneet aivan loistavasti.

Tuomari kehui Eetua oikein hyväksi koiraksi ja tuumi, että koulutuksen kanssa voi kovuudesta johtuen olla hieman hankalaa. Mutta Eetu ei ole vitipää.

Eetun pisteytys:

Toimintakyky +2
Terävyys +3
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +1Temperamentti +3
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +3
Laukausvarma +++
LTEP 203p.

Iltapäivällä kaikkien juhlahumujen jälkeen käytettiin Mussukkaa ja Teppoa uimassa ja Mussukka ui! Tyylipisteitähän ei näissä turnajaisissa jaettu, mutta mielellään Mussu menee veteen syvällekin ja omalla siipiratasalus tyylillään haki damin ja myös Tepon suusta vei damit...

Ja voi että miten mielissään Mussu oli onnistumisestaan! Siitä oikein näki, miten ylpeä oli itsestään, häntä heilui koko matkan kotiin saakka ja koko pennussa oli toisenlaista ryhtiä *Minä uskalsin, minä olen iso tyttö, mami kehui kun minä onnistuin ja minä tein hienosti* Tuolla se nyt rötköttää sohvalla pienenä kosteana keränä, on muuten ainut koira joka meillä saa tulla sohvalle viereen... vaikka olisi turkki märkä.

Web albumissa on ehkä jotain kuvia, jos/kun saan ne sinne siirrettyä.

Ihana, ihana Mussukka, mamman mussukka!

En ihan ehtinyt onnitella oikeana päivänä, mutta parempi aavistuksen myöhään kuin ei ollenkaan...

Onnea siis

Ossi, Itu, Sora, Wilma, Raisa, Eppu, Tico, Pele, Maxi!!!

Toivotan monta hyvää vuotta lisää!

Eikä syyttä!

Rilla on potenut vatsavaivoja säännöllisen epäsäännöllisesti, ollut kipeän oloinen välillä ja välillä ei mitään oireita, vaan reipasta leikkiä ja huisketta. Vatsavaivoina ollut oksentelua ja mitä ilmeisimmin, nyt jälkikäteen ajatellen, närästystä. Kakki on ollut tervettä ja niin poispäin...

Yleensä suhtaudun koiran oksenteluun olkaa kohauttamalla, koirat nyt vaan joskus oksentaa, ne syö ulkona jotain ja se pitää saada pois vatsasta. Rilla on aina ollut herkkä oksentamaan, kerran aiemmin se on saanut myös pitkän happosalpaajakuurin ja se kyllä auttoi. Nyt se taas yökkäili viikonlopun ajan vähän väliä, istui läähättämässä ja oli tuskainen välillä.

Oksentelun pahentumisesta on siis reilu kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa sitten maanantaina päästiin lääkäriin, otettiin verikoe ja katsottiin myös pissa. Verinäytteessä maksa-arvot vain aavistuksen koholla, muutamia kymmeniä vain, kun häiriötilassa ne on satoja yksiköitä. Kaikki muut olivat siis ok.

Rilla sai oksennuksen estolääkettä pariksi päiväksi ja Antepsinia, auttoivatkin sen viikon verran, minkä ajan suositeltiin niitä annettavan. Samalla vaihdettiin ruoka 'kultakimpaleisiin' eli maksavaivaisen koiran ruokaan.

Rillan oksentelu paheni taas ja ruokakaan ei enää maistunut kunnolla. Mentiin toiselle eläinlääkärille, koska meidän kunnan eläinlääkärillä ei ole kaikkia laitteita, millä tutkia.

Kauhunhetkiä, ensimmäisenä eläinlääkäri sanoo että kuulostaa kovasti addisonin taudilta ja kun rotukin on tuo niin se on erittäin todennäköistä.

Tähän väliin pieni sivukommentti. Miksi eläinlääkärillä on tuo käsitys, vaikka esim. itse olen törmännyt livenä vuosien varrella vain yhteen todella addisonia potevaan tolleriin? Samoin kerhon autoimmuunisairauslistalla on vain viisi todettua addison tapausta. Enimmäkseen sillä listalla on A/M potevia. Siis juu, tollereilla on paljon autoimmuunisairauksia, mutta onko addison todella niin yleinen?

Mutta jatkuu. Voi kauheeta, näinkö siinä sitten kävi, että meidän Rilla on potenut addisonia monta vuotta?!?

Vaan ei, ei sillä sitä ollutkaan, kun testit tehtiin. ONNEKSI!! Seuraavaksi otettiin haimakoe ja kun sekin näytti normaalia, niin laitetaan vaan suosiolla taas happosalpaajille vähäksi aikaa, samalla oksennuksen esto lääkitystä annetaan hyvä tovi, että ruokatorvi ehtii rauhoittua kunnolla.

Rillalla on vain herkkä ja ärtyvä masu, joka iän myötä vain herkistyy. Ei siitä muuten sairasta saa tutkimallakaan.

Vanhalla koiralla voi olla kaikenlaista kremppaa sisäelimissä, eikä ne kaikki vaivat ole automaattisesti autoimmuunisairauksia vaan myös iän tuomaa rappeumaa. Voi olla että Rillan maksakin on vähän väsynyt, se katsotaan tuossa kuun vaihteessa uudelleen (ja toivottavasti ei tarvitse noita älyttömän kalliita nappuloita sille syöttää...)

Muuten mummeli jaksaa hyvin, leikkii lelupossulla, eikä niiskuta ollenkaan, möykkää nuoremmilleen ja muistaa miten kerjätään ruokaa.

Ruputin kanssa käytiin Varkauden näyttelyssä taas ROPpeilemassa. Arvosteluun on kirjoitettu 'Still good condition', mikä tuntuu hassulta, eihän seitsemän vuotias koira voi olla vielä huonossa kunnossa? Rudikin on mieskoira parhaassa iässä! 'Mä olen vanttera voimapussi, kuin vanha kunnon Jukolan Jussi oooo-oon'!

Ryhmässä ei taaskaan menestystä, ne haluaa sinne niitä paikallaan jököttäviä posliinikoiria eikä mitään ulkonäyttelyn ja juoksuisten narttujen huumassa hörheltävää hössöä (jonka emäntä ei muistanut ottaa aurinkolaseja pois päästä kehässä, saattoi olla että ne häiritsi herkkää Rudia, kun ei näe mun silmiä...)

Naama ruskettui (paloi) mukavasti pandakarhuksi aurinkolasien jäljiltä, mukavaa seuraa ja oleilua (syömistä; makkaraa, pyttipannua, pehmiksiä, limpparia). Näyttelyt on ihan jees puuhaa, ei yksin siksi että menestystä tulee.

Pitäisi oikeasti keskittyä katsomaan koekalenteria myös, mutta kun näyttelyissä käynti on niin helppoa, kun ei tartte juurikaan treenailla, senkun siistii koiran ja menee.

Aida on meillä nyt hoidossa ja huhhuh... Miten tätä kestää sunnuntaihin asti? Neljä eri-ikäistä koiraa on ehdoton maksimi, viisi on liikaa, varsinkin kun kaksi nuorimmaista on samanikäistä.

Eilen käytiin pissiksien kanssa taipparitreeneissä ja kyl mun täytyy vaa kehua tuota Mussukkaa, sen kanssa on todella mukava puuhastella noutojuttuja! Aidakin toimi kuulema hyvin vaikka tilanteet ja tapahtumat olivat ihan uudet. Iippo on ihan omaa luokkaansa, siis hyvää luokkaa ja tytöt tulee hieman perässä tällä hetkellä. Noutajia ne on! Syksyllä taippareihin ja se on helppoa heinän tekoo se.